lauantai 18. helmikuuta 2012

Nyt on yli kuukausi paiskittu duunia hiki hatussa iltamyöhään asti ja vielä pitäisi jaksaa muutama kuukausi ennen kuin pääsee takaisin Suomeen......not. Yli kuukausi on kyllä täällä jo oltu, mutta koti-ikävä ei ole iskenyt ja työkään ei tunnu yhtään rasittavalta. Monena aamuna itseasiassa olen miettinyt olenko koskaan aikaisemmin tehnyt duunia, jolloin joka aamu mielelläni herään kesken unien kännykän aina yhtä ärsyttävään herätysääneen, ja lähden iloisena töihin. Nyt on sekin koettu. Kinlay House on todella mukava työympäristö ja jokainen työpäivä on omalla tavallaan samanlainen, mutta monella tavalla myös joka päivä täysin erilainen.

Vaikka päätehtäväni onkin istua respassa ja palvella asiakkaita, niin silti respassa olet myös se henkilö jolle tullaan aina avautumaan tai hakemaan apua jos jokin on vialla tai jokin askarruttaa. Kaiken maailman kysymyksiin onkin saanut jo vastata. Ja kun jokainen asiakas puhuu omalla ja persoonallisella aksentillaan, ja joskus asiakkaan englannin kielinen sanavarasto koostuu viidestä eri sanasta, niin kommunikointi on joskus varsin mielenkiintoista.

Respan hommissa pääsee välillä myös olemaan oman elämänsä Seppo Taalasmaa ja leikkimään talonmiestä. Pari kertaa minulle on lyöty käteen ruuvimeisseli ja kasa paristoja ja lähetetty vihaisen ihmisjoukon keskelle korjaamaan hajonnutta ovea. Yhden kerran omat nikkarointitaitoni eivät riittäneet oven korjaamiseen ja niinpä piti odottaa huoltomiestä. Tuon reilun tunnin ajan toki huoneensa ulkopuolelle jääneet asukkaat joutuivat odottelemaan käytävällä oven avaamista. Ja tuo tietenkin tapahtui lauantaiaamuna joten käytävillä pyöri pyjamat päällä ja ilman sukkia juuri heränneitä reppureissaajia. Suomalaisiin matkaajiin en ole vielä pahemmin törmmännyt. Yksi ainoa suomalainen asiakas on ollut, ja tuonkin tajusin vasta siinä vaiheessa kun puolet huoneen varaamis-prosessista oli käyty englannin kielellä ja asiakas ojensi passinsa.



Saamme työharjoittelun aikana pitää samat lomat mitä meille olisi koulussakin, joten ensi viikolla onkin sitten viikon mittainen "hiihto"loma. Sanokaa mitä sanotte Ryanairista, mutta itse en ainakaan valita siitä että pääsen parilla kympillä pidennetylle viikonloppulomalle Englantiin. Hiihtää ei pysty, mutta Kaiser Chiefsin keikka ja parit futismatsit ovat ihan kelvollinen korvike lumessa tarpomiselle. Loman alussa olisi tarkoitus tutustua hieman lisää Irlantiin ja käydä ainakin Howthissa. Lyhyen junamatkan päässä olevassa Brayssa jo kävinkin ja merinäkymät olivat vähintään hienot.

Seuraavaa päivitystä varten koitan ottaa hiukan enemmän kuvia esimerkiksi työpaikastani.